Arava-arkkitehtuurin jäljillä Tampereen Kalevassa

Tornitalot ja monet muut Kalevan aravatalot kokosivat noin 50 tamperelaista arkkitehtuurista ja asunnoista kiinnostunutta kävelykierrokselle, jolla taloista kertoi arava-arkkitehtuuria esittelevän kirjan kirjoittanut tietokirjailija Mikko Laaksonen.

Kirja esittelee vuosien 1949–1966 arava-arkkitehtuuria. ”Tänä aikana muotoiltiin ne periaatteet, millä Suomessa asuntoja rakennettiin noin 2000-luvun alkuun. Sen jälkeen periaatteet on valitettavasti hukattu”, totesi Laaksonen.

Nimekkäitä aikansa arkkitehtejä

Kävelykierros kulki Kalevan kirkolta arkkitehti Harry W. Schreckin suunnittelemille Kalevan tornitaloille, ja edelleen monen Kalevan aravatalon ohi Kiinanmuurina tunnetulle Kalevankartanolle, jonka suunnittelivat arkkitehdit Dag Englund ja Lauri Silvennoinen. Kierroksen varrelle osuivat myös Aino ja Alvar Aallon suunnittelemat punatiiliset kerrostalot.

Kuva

Laaksonen kertoi kierroksella talojen suunnittelijoista ja arkkitehtuurista. Hän nosti esiin monenlaisia havaintoja taloista. Esimerkiksi Kalevan tornitalojen kaikki parvekkeet suuntautuvat etelään. Koska aravayksiöissä ei alkujaan saanut olla parvekkeita, niihin tehtiin ikään kuin hyvitykseksi erkkereitä. Kävelijöiden katseet kiinnittyivät myös muutaman kerrostalon ullakkokerroksen päädyssä olevaan kolmeen pieneen vierekkäiseen ikkunaan, joiden Laaksonen kertoi olleen alkujaan arkkitehti Erik Bryggmanin puumerkki.

Kohtuukokoisia asuntoja

Aravataloissa asunnot olivat tasakokoisempia kuin muissa taloissa. Ne eivät olleet valtavan suuria, mutta eivät myöskään kovin pieniä. 

Isommissa aravarahoitteisissa asunnoissa oli alkuun palvelijanhuoneita, ja tällaisia tehtiin myös Kalevan tornitaloihin. ”Jos kaksi vanhempaa halusi käydä töissä, piti olla jonkinlainen kodinhoitaja, koska kunnallinen päivähoito avautui kaikille vasta 1970-luvun alussa”, muistutti Laaksonen. Palvelijanhuoneet katosivat aravataloista, kun niitä alettiin pitää luksuksena.

Tornitalot merkkinä paremmasta ajasta

Asuntorakentamisen malleja haettiin sotavuosien jälkeen etenkin Ruotsista, jossa sota ei katkaissut kehitystä ja rakentamista kuten Suomessa. Naapurimaasta saatiin esimerkiksi tornitalojen malli. Niitä rakennettiin Suomessa moniin kaupunkeihin. Tornitaloja pidettiin merkkinä siitä, että sotakorvaukset on saatu maksettua ja on vihdoin varaa rakentaa kunnon asuntoja.

Kiinanmuurina tunnettu Kalevankartanon kokonaisuus valmistui vuonna 1960. Mataliin punatiilisiin lamellitaloihin tehtiin perheasuntoja ja kokonaisuuteen kuuluviin tornitaloihin pienempiä asuntoja. 

Kuva

Keskusjääkaappi ja puuttuvat kylpyammeet

Mukana kierroksella oli monia talojen entisiä ja nykyisiä asukkaita, jotka täydensivät opaskierrosta asukkaiden näkökulmasta. Esimerkiksi kiinnostava yksityiskohta oli, että tornitalojen jääkaappien viilennys tuotettiin koko talon asuntoihin keskitetysti. Väinölänkadun talon asukas kertoi, että vaikka taloihin oli rakennettu isot kylpyhuoneet, kylpyammeita ei niihin heti saatu, nähtävästi siksi, että sotakorvausten takia metallista oli pulaa. 

Kuva