Suomen asunnottomuuslaskenta paremmalla tolalla kuin usein ajatellaan
Asunnottomuuslaskennan toteuttaminen on kaikkialla maailmassa vaikeaa, eikä missään maassa taida olla sellaista tapaa, joka olisi selkeästi Suomen tapaa parempi. Tapoja on monia erilaisia, ja niissä kaikissa on sekä vahvuuksia että heikkouksia.
Yksi päivänselvä vahvuus Suomen laskennassa on, että se tehdään vuosittain. Esimerkiksi Ruotsissa asunnottomuuslaskenta tehdään viiden vuoden välein, Norjassa neljän vuoden välein. Kun olemme nähneet, miten nopeasti asunnottomuustilanne voi Suomen kaltaisessa maassa muuttua (20 % nousu viimeisimmässä poikkileikkausaineistossa), olisi järkyttävää kuvitella tilanne, jossa tällainen muutos nähtäisiin vasta viiden vuoden viiveellä – tai jäisi kokonaan huomaamatta.
Valtakunnallisten rekisterien potentiaali
Nyt olemme ensimmäistä kertaa siinä pisteessä, että sosiaalihuollosta saadaan valtakunnallisesti yhtenäistä tietoa Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) sosiaalihuollon seurantarekisteristä. Asunnottomuus on huomioitu seurantarekisterin kehittämisessä. Kunhan asiakastyöhön saadaan luotua aktiiviset kirjauskäytännöt, alkaa THL:lle kertyä merkittävä määrä asunnottomuustietoa. Toivottavasti tieto auttaa sekä kehittämään palveluja että pitämään asunnottomuustyön merkityksen hyvinvointialueiden prioriteettilistoilla korkealla.
Toki täytyy muistaa, että sosiaalihuolto ja sitä myöten seurantarekisteri tavoittavat vain osan asunnottomista, joten seurantarekisteri yksin ei kuvaa kokonaistilannetta. Kaikki asunnottomat eivät ole sosiaalipalveluiden piirissä, vaikka saattavatkin olla niiden palveluiden tarpeessa. Esimerkiksi Tampereella ja Turussa noin kolmannes poikkileikkauspäivän asunnottomista ei ole sosiaalipalveluissa. Tästä syystä on ensisijaisen tärkeää, että asunnottomuuslaskennassa käytetään monipuolisesti eri lähteitä ja kerätään tietoa myös niiltä toimijoilta, jotka tavoittavat sosiaalipalveluiden ulkopuolella olevia asunnottomia.
Ainoastaan monipuolinen lähteiden käyttö takaa totuudenmukaisen kuvan asunnottomuudesta
Suomessa käytetään asunnottomuustiedon keruussa jo nyt useita lähteitä, mutta kehitettävääkin on. Samoja kysymyksiä pohdittiin myös työryhmässä, joka arvioi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen asunnottomuusselvityksen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Työryhmällä oli vahva näkemys siitä, että mitä tahansa kehittämistä asunnottomuusselvitykseen tehdään, sen pitää turvata ja vahvistaa monipuolista lähteiden käyttöä.
Monessa muussa maassa tilastoidaan ainoastaan asuntoloissa tai asunnottomien palveluissa olevia asunnottomia. Suomessa on pyritty tavoittamaan myös sellaisia asunnottomia, jotka jäävät näiden palveluiden ulkopuolelle. Monet heistä majoittuvat tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona.
Kansainvälisissä yhteyksissä minulta kysytään usein, ”mistä te löydätte niitä tuttavien ja sukulaisten luona majoittuvia asunnottomia?” Tätä minulta kysyttiin myös, kun OECD kirjoitti Suomen asunnottomuuslaskennasta juuri julkaistuun raporttiinsa (Measuring Unsheltered and hidden homelessness in Germany, OECD).
Monipuolisten tietolähteiden hyödyntämiseen liittyy parikin kiinnostavaa kehittämispolkua. Toisaalta monipuolinen lähteiden käyttö vaihtelee paljon eri paikkakunnilla. Eri paikkakunnilla tietysti on eri määrä palveluita ja kohtaamispaikkoja, mutta sellaisilla alueilla, joissa toimijoita on runsaammin, voi olla vaikeaa saada sidosryhmiä mukaan asunnottomuuslaskentaan. Parhaimmillaan taas asunnottomuuslaskenta pitää yllä paikallisia asunnottomuustyön verkostoja ja vahvistaa yhteistyörakenteita muutenkin.
Toisaalta taas näen tässä tarpeen valtakunnalliselle viestinnälle asunnottomuuslaskennasta – vuoden ympäri, ei pelkästään marraskuussa. Vaikka asunnottomuuslaskentaa on tehty jo 1980-luvulta lähtien, se tuntuu silti tulevan vuosittaisena yllätyksenä myös niille, jotka siihen vuosittain vastaavat. Ei liene ihme, että toimijat, jotka eivät vielä ole olleet siinä mukana niin vahvasti, eivät tunne kyselyä tai tiedä, mistä selvityksessä esitetyt luvut ovat peräisin. Asunnottomuustiedon kerääminen teettää työtä kaikille osapuolille, joten on tärkeää viestiä siitä, mitä hyötyä vaivannäöstä on.
Tarve monipuolisemmalle tiedolle
Kahden viime vuoden aikana on nähty ennätysmäinen nousu asunnottomien määrässä, yli kymmenen vuoden yhtäjaksoisen vähenemisen jälkeen. Muutos on tuonut mukanaan kysymyksiä, joihin asunnottomuusselvitys ei pysty vastaamaan. Mitä syitä asunnottomuudelle on? Keitä asunnottomat ovat? Mitä esteitä asunnon saamiselle tai sen pitämiselle on?
Jotta toimenpiteitä voidaan kohdentaa vaikuttavammin, tarvitaan monipuolisempaa tietoa asunnottomuutta kokevien taustoista. Esimerkiksi Tanskan Köldingin kunnassa kokeillaan reaaliaikaisen datan käyttöä asunnottomuustyössä. Järjestelmään kirjataan paitsi Tanskan valtakunnalliseen asunnottomuuslaskentaan tarvittavat tiedot, myös kattavasti asunnottomuutta kokevien psykososiaalisia tietoja, asunnottomuuden laukaisevia tekijöitä ja asunnottomuuden ratkaisseet toimenpiteet.
Tällainen tieto antaisi varmasti Suomessakin asunnottomuustyölle hyödyllisempää tietoa, kuin pelkkä poikkileikkaustilasto. Runsaampi tiedonkeruu vaatii tiedonkeruun sujuvoittamista, kenties lainsäädäntömuutoksiakin, mutta uskon että se kannattaa. Asunnottomuusselvityksen tarkoitus ei ole pelkästään tehdä ilmiötä näkyväksi, vaan auttaa poistamaan asunnottomuus.
Kirjoittaja
Vilja Kamppila
erityisasiantuntija
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus
Vilja Kamppilan tehtäviin kuuluu vuosittaisen asunnottomuusselvityksen tekeminen sekä tietojen keruu kunnilta selvitystä varten.